Lapset ja nuoret.

Kolmen äitinä lapset ja nuoret ovat luonnollisesti yksi tärkeä mielen päällä oleva aihe. Heitä luotsatessa perusturvallisuus, fyysinen hyvinvointi ja rajojen asettaminen rakastamisen lisäksi ovat ne keinot, joiden lisäksi ei ihmeitä juurikaan tarvita. Jokainen on tärkeä. Ohessa kirjoituksiani aiheesta paikallisessa lehdessä.

Lapsi ei kaipaa vanhemmiltaan sirkustemppuja, vaan kokemuksen tulla nähdyksi ja kuulluksi (hidastaelamaa.fi)

Koulutuksessa meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikkia ei kiinnosta samat asiat. Erilainen oppija hyötyy erilaisesta opetuksesta, kaikkien tilanne ei mahdollista nenä kirjassa kiinni istumista usean vuoden ajan, jolloin aika voi valua hukkaan. Meidän pedagogian ammattilaiset hanskaavat kyllä tämänkin homman, jos heille annetaan mahdollisuus, voitaisiinko tehdä niin, vai onko kaikkien istuttava samaan muottiin?

Mielen hyvinvointi ei aina ole kiinni rahasta, vaan välittävistä ihmisistä ympärillämme | Kaleva

Lasten ja nuorten hyvinvointi

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin on oltava yhteiskunnan tärkeimpiä tavoitteita. Turvallinen lapsuus vaatii turvalliset aikuiset ja toimivan verkoston heille, joiden turvallisuus ei aina toteudu. Esimerkiksi tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta on yksi hyvä ja todennäköisesti kustannustehokas keino saada turvallisia aikuisia lasten elämään.  Jokainen lapsi ansaitsee tasapainoisen kodin, mielekästä tekemistä ja turvallisen toimintaympäristön, jossa ei tarvitse pelätä. Mielenterveyttä voidaan edistää puuttumalla varhaisessa vaiheessa esim. koulukiusaamiseen ja perheiden sisäisiin ongelmiin, kuten alkoholiongelmiin tai perheväkivaltaan.

Nuorisopsykiatrian resurssit ovat erittäin tärkeä kohde korjata, mutta ennen kaikkea niiden kysyntään tulee vaikuttaa. Mieltä vaurioittaneita kokemuksia on vaikea korjata edes osaavalla psykiatrialla.  Resurssien on oltava kunnossa ja palveluita tarvitseville apua täytyy järjestää heti, koska huonosti voivalle lapselle jokainen ahdistava päivä on liikaa. Ennaltaehkäisevä ja edullisin mielenterveystyö tehdään kuitenkin jo ennen ongelmien syntymistä. Turvallisten aikuisten lisäksi mielekäs harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle on hyvä tavoite. Tilat ja verkostot koulujen muodossa harrastuksille on olemassa ja myös vapaaehtoisvoimin voidaan tehdä paljon. Urheiluseuroista ja nuorisotoimesta löytyy osaamista harrastusten käytännön toteuttamiseen. Ison kaupungin haaste on saada nämä resurssit tehokkaaseen käyttöön.

Lapsuudessa tuki muilta välittäviltä aikuisilta on äärimmäisen tärkeää, kun omien vanhempien henkiset tai taloudelliset voimavarat eivät riitä. Henkilökohtainen kokemuksemme tästä on vahva myös omassa perheessämme. Välittävät tädit ovat olleet lapsuuden perheemme tukena viemässä meitä harrastuksiin, välittämällä meistä aidosti sekä olemalla tukena myös koulunkäynnissä vaikeina aikoina.

Haluamme uskoa, että toisen asteen koulutus ei 2020-luvullakaan kaadu materiaalikustannuksiin missään perheessä, kuten ei meidänkään kohdallamme 1990-luvulla. Apua kuluihin oli saatavilla silloin ja sitä löytyy myös nykyään. Kunnille toisen asteen koulutuksen täysi maksuttomuus tuo suuret kustannukset ja raha tähän on säästettävä muualta. On mahdollista, että näitä kustannuksia varten säästetään myös nuorten- ja lasten sosiaalipalveluista, eli lapsilta, jotka tarvitsisivat erityistä tukea ja pienempiä opetusryhmiä selviytyäkseen sinne toisen asteen opintoihin. Koulupakon jatkaminen ei auta heitä, jotka putoavat jo ennen peruskoulun päättymistä.

Yhtäkään lasta tai nuorta ei saa jättää yksin. Hyvinvointi ja varsinkaan mielen hyvinvointi ei aina ole kiinni rahasta, vaan välittävistä ihmisistä ympärillämme.

Saija Hyvönen, työterveyslääkäri, kolmen lapsen äiti, PS kuntavaaliehdokas Johanna Nummela, sijaisvanhempana toiminut äiti, PS kuntavaaliehdokas

Oppivelvollisuus ja pisa-tulokset | Kaleva

Oppivelvollisuus ja pisa-tulokset

Pisa-tulokset 2017 ja 2019 osoittivat, että suomalaisten koululaisten taitotaso on laskussa. Vuoteen 2006 saakka tulokset ovat parantuneet, tuolloin suomalaiskoululaiset olivat 2. sijalla lukutaidossa ja matematiikassa ja 1. sijalla luonnontieteissä. 2009 erittäin heikolla lukutaidolla päätti koulunsa 9. luokalta 8 prosenttia, kun 2019 heikkojen lukijoiden osuus oli noussut 14 prosenttiin. Erityisesti matematiikan osaaminen on tärkeä tekijä tulevaisuuden teknologisten innovaatioiden tekijöille. Etenkin poikien osaaminen luonnontieteissä ja matematiikassa on laskenut vuoden 2019 tutkimuksessa. Valitettavasti myös parhaiten matematiikkaa osaavien osuus oli laskusuuntainen. Ikäluokasta lähes 8000 lasta jää vuosittain ilman jatko-opintoihin riittävää lukutaitoa. Näissä tilanteissa oppivelvollisuuden jatkuminen on ymmärrettävästi haastavaa.

Suomella on suuri tarve saada korkean teknologian osaajia koulutettua. Jos perusopetus tehdään hitaimman mukaan, iso potentiaali helposti oppivien oppilaiden osalta jää käyttämättä ja he valitettavasti oppivat menemään sieltä missä aita on matalalla. Uteliaille, kaikesta kiinnostuneille oppilaille koulujärjestelmän täytyy tarjota haasteita ja heistä tulee kasvattaa tieteen ja tutkimuksen sekä uusien innovaatioiden kehittäjiä. Mikäli tämä potentiaali jää käyttämättä, Suomen asema korkean teknologian alalla tulee olemaan historiaa.

Meillä ei ole varaa antaa opetuksen tasa-arvoisuuden johtaa sen tasapäistämiseen. Hyvää tarkoittava tasa-arvo on valitettavasti johtamassa siihen, että Suomen potentiaali lahjakkuuksien kehittämisessä on heikkenemässä. Paljon puhutun inkluusiomallin hyötyjä ei ole käytännössä juurikaan nähty. Myös opettajan ammatin vetovoiman heikkeneminen on valitettava tosiasia, ainakin osittain tämän mallin aiheuttamista ongelmista johtuen. Inkluusiomallista kärsivät lahjakkaammat oppilaat ja opettajat, mutta ennen kaikkea mallin uhrina vaikuttavat olevan oppilaat, jotka eivät saa riittävästi tarvitsemaansa erityishuomiota ja oppimisen tukea

Luokassa, jossa opettajalla on nopeita oppijoita, luokkakoko voi olla suurempi ja ne oppilaat, joilla tuen tarve on suuri, hyötyvät pienemmistä luokkakoosta. Avustajien määrää voidaan pitää heillä tarpeen mukaan suurempana. Voisimmeko antaa alansa osaajien, eli opettajien suunnitella ja testata tällaisia malleja olemassa olevilla resursseilla?

Saija Hyvönen, Työterveyshuollon erikoislääkäri ja väitöstutkija, kuntavaaliehdokas, PS 

Lastensuojelun tilanteesta | Kaleva

Lastensuojelun tilanteesta

 "Arvostusta ammattilaisille" -mielipidekirjoituksessa (Kaleva 16.8.) viitataan Kalevan 12.8. Puheenaihe-palstan artikkeliin, jossa kysyttiin "Miksi nuorten hoitoon pääsy on niin vaikeaa?".

Mielipidekirjoituksen kirjoittaja, laillistettu sosiaalityöntekijä Auli Siekkinen, vaatii arvostusta laitosten ammattilaisille sillä perusteella, että lastensuojelulaitoksissa työskentelevillä ohjaajilla on lastensuojelulain vaatima koulutus. Hän pitää myös loukkaavana kommenttia siitä, ettei nuori saisi lastensuojelulaitoksessa tarvitsemaansa hoitoa.

Kahden perheen yhteydenoton perusteella kokemukset kesältä 2021 heidän nuortensa avohuollon sijoituksesta ja tukiasumisesta yksityisessä lastensuojelulaitoksessa kertovat kuitenkin karua kieltään todellisuudesta: edes huolenpito ei aina toteudu. Sijoitetut, itselleen vaaraksi olevat nuoret eivät kokeneet turvaa laitoksessa eikä heidän läsnäolostaan laitoksessa sovitusti huolehdittu. Hoidosta ei voi sijoituksen yhteydessä puhua; säännöllisenä toimena ainoastaan herätys tapahtui klo 10 ja takaisin laitoksessa tuli olla klo 21.  Missä nuori tämän aikavälin vietti, ei kiinnostanut laitoksen henkilökuntaa.

Nuoremme eivät välttämättä ole lastensuojelulaitoksessa hoidossa eivätkä välttämättä edes turvassa. Tällaisen laitossijoituksen hintalappu on merkittävä; vuonna 2012 laitossijoituksen vuorokausihinta oli keskimäärin 256e (Lähde: THL Sotkanet 2012). Näiden nuorten vanhemmat esittävätkin kysymyksen: onko oikein, että apua tarvitsevilla nuorilla tehdään bisnestä? Sehän lähes väistämättä tarkoittaa, että "hoito" pyritään tuottamaan mahdollisimman halvalla.

Esimerkin nuoret olivat lähtöisin kodeista, joissa vanhemmat huolehtivat sijoituksen kulusta. Vanhemmat voivat vain miettiä mitä tällainen "hoito" teki nuorelle, joka on tottunut siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan, menemisistään ollaan kiinnostuneita ja ruokailuistaan huolehditaan. Näistä tapauksista myös asianmukainen epäkohtailmoitus on nyt tehty. Ehkä tällaisen "hoidon" kestää nuori, joka on tottunut siihen, ettei hänen tarpeisiinsa vastata, ettei hänestä välitetä, ettei hän ole arvokas ja tärkeä, mutta myös tämä nuori ansaitsee paikan, jossa hän saa kokea olevansa välittämisen arvoinen.

Saija Hyvönen, työterveyshuollon erikoislääkäri, kaupunginvaltuutettu, PS